Jag pratar inte svenska

Perheelläni oli vuosia purjevene Turun saaristossa. Vietimme kesät merellä samaan tapaan kuin monet perheet mökkeilevät. Yhtenä kesänä suuntasimme Gotlantiin. Suomen puolella viimeisin saari ennen pitkää ylitystä oli Utö. Utössä kävi hassusti, siellä tuli sähkökatko. Tämä aiheutti kaupan pakastetuotteiden hinnan alenemisen aina pyöreään nollaan saakka. Siis – ilmaista jätskiä niin paljon kuin sitä riittää.

Kävellessämme jätskejä 5 per koura kohti venettä, näin kissan. Kissa oli söpö, ilahduin ja totesin: “en katt.” Ruotsinkielinen nainen, jonka kissa ilmeisesti oli, ilahtui myös ja ryhtyi innoissaan juttelemaan kanssani. Hän heilutti käsiään vilkkaasti ja onnistuin poimimaan puhevirrasta muutaman ilmaisun: segelbåt, katten, glass. Kertasin mielessäni ruotsinkielen ilmaisut jotka osasin:

1. Jag ska spela ishockey
2. En katt

Näistä ei ollut iloa. Nyökkäilin ja huudahdin välillä: “Ja!” tai “nåja!” Kotvan kuluttua sanoimme toisillemme heijdåt ja tiemme erkanivat. Sen jälkeen opettelin vielä kolmannen ilmaisun:

    3. Jag pratar inte svenska.