Toukokuun kirjat

I’m back! Nyt oli taas kirjojen ahmimisen kuukausi. Ihanaa, että on kesä ja aikaa ja aivokapasiteettia käyttää lukemiseen.

Khaled Hosseini – Ja vuoret kaikuivat

Afghanistan 1950-luvulla. Sisarukset Abdullah ja Pari joutuvat eroon toisistaan, ja ero repii syvän haavan molempiin. Jokainen luku on eri hahmon näkökulmasta, mutta kaikki liittyvät ja kietoutuvat toisiinsa yhdeksi kokonaiseksi tarinaksi. Hosseinin kirjalle odotetusti, suu loksahti välillä järkytyksestä auki ja epäreilut ihmiskohtalot kirvelivät niin että itketti ja suututti.

Anneli Kanto – Punaorvot

Helsinkiläisperheen isä ja poika taistelevat punaisten joukoissa, jonka seurauksena perheen kaksi tytärtä myöhemmin pakkoadoptoidaan Pohjanmaalle. Punaorvot on romaani Suomen historian rumasta vaiheesta, jossa lapsia erotettiin “kelvottomista” vanhemmista, jotta heistä kasvaisi kunnon kansalaisia. Tuntuu iljettävältä miten tuoreesta historiasta lopulta on kyse.

Johan Ludvig Runeberg – Vänrikki Stålin tarinat, Juhani Lindholmin suomennos

Halusin lukea suomalaisen klassikon, jota en ole vielä lukenut, ja tämä runokokoelma oli listalla ensimmäinen laatuaan. Ymmärtääkseni Lindholmin suomennos painottaa runomittaa historiallisen tarkkuuden edelle, pidin siitä.

Simon Kuper – FC Barcelona

Kuper kertoo FC Barcelonan tarinan alusta nykyhetkeen: miten siitä tuli maailman menestynein jalkapalloseura, ja miten tämä aikakausi on nyt tulossa päätökseensä. Kirjassa käydään seikkaperäisesti läpi Barçan vaikutusvaltaa koko eurooppalaiseen jalkapalloon ja siihen miten pelin moderni logiikka on muodostunut Barcelonassa. Kirja käsittelee myös joukkueen suhdetta niin pelaajiinsa kuin Kataloniaan. Mielenkiintoinen matka jalkapallomaailmaan.

Rami Mäkinen ja Matti Rämö – Oikeusmurha, kuinka järjestelmä tuhosi Auerin perheen

Anneli Auer vapautettiin miehensä murhasyytteestä heinäkuussa 2011, mutta tuomittiin pitkään vankeusrangaistukseen vuonna 2013 lapsiin kohdistuneista väkivalta- ja seksuaalirikoksista. Lasten kertomukset toimivat oikeudessa keskeisenä näyttönä. Lapset kertoivat myöhemmin valehdelleensa. Korkein oikeus päätti joulukuussa 2024 purkaa Turun hovioikeuden ja Varsinais-Suomen käräjäoikeuden antamat tuomiot erittäin painavalla syyllä. Valtakunnansyyttäjä on toimittanut haastehakemuksen jutusta Varsinais-Suomen käräjäoikeuteen, jossa jutun käsittely alkaa syksyllä 2025.

Kirjassa käydään vaihe vaiheelta läpi Ulvilan surmista käynnistynyt tapahtumaketju, joka johti Auerin ja tuolloisen miesystävän pitkiin vankeustuomioihin. Oikeusmurha kertoo miten lasten kertomusten perusteella kehitettiin saatananpalvontaa ja karmivia tekoja sisältävä kudelma, joka oli kuitenkin melko epämääräinen. Kirjan perusteella jää kuva järjestelmästä, jossa oikeus jää toissijaiseksi, kun tavoitteena on löytää syyllinen ja tuomita. En tiedä mitä ajatella, olen järkyttynyt ennen kaikkea.

Oliver Lovrenski – Silloin ennen

Ivor, Marco, Jonas ja Arjan ovat Oslon kaduilla yhä syvemmälle väkivallan, päihteiden ja rikosten maailmaan ajautuvia ystäviä. Inhottavat ja hurjat kokemukset käydään läpi yhdessä, melkein jopa toiveikkaina ja kantava teema on väkivallan sijaan (tai sen ohella) ystävyys. Kirjoitustyyli on nerokas, se vetää lukijan maailmaan paremmin kuin yksityiskohtainen kuvailu koskaan pystyisi. Upea upea upea.

Colleen Hoover – Verityn varjo

Psykologinen trilleri, jossa nuori kirjailija Lowen saa työn viedä Verity Crawfordin suositun kirjasarjan loppuun tämän halvaannuttua onnettomuudessa. Lowen muuttaa Crawfordien kartanoon tutkimaan Verityn muistiinpanoja, tutustuu Verityn aviomieheen ja tämän lapseen. Pahasti loukkaantunut Verity asuu yläkerrassa. Verityn muistiinpanoja tutkiessaan Lowen löytää Verityn omaelämäkerran, josta alkaa paljastua Crawfordien elämään, pitkälti Verityyn, liittyivä salaisuuksia.

Kenties Netflixin tai aiempien dekkareiden syytä, mutta kehittelin päässäni loppuratkaisuteorioita, jotka lähtivät sillä tavalla laukalle, että kirjan loppuratkaisu oli niihin verrattuna lässähdys.

SPOILERI: Verityn omaelämäkerran kuvaama nainen oli mielenkiintoinen, seksiin ja mieheensä pakkomielteisesti suhtautuva, lähes psykopaattinen hahmo. Mietin kirjan loppupuolella, että harvoin on kirjoja, jossa näin suoraviivaisesti äidin hahmo ei ole lempeä ja hyvä, vaan lapsiaan käsittämättömän typeristä syistä vihaava hirviö. Tällaisesta äidistä ja naisesta lukeminen oli virkistävää. Loppuratkaisuun liittyvä pettymys liittyi tämän hahmon metaluonteeseen.