Ryppy

Huomasin eilen, että kulmien välissä kurttu ei ollut suoristunut, vaikka ihmettelystä oli jo muutama minuutti. Alkoi naurattaa. Ensimmäinen ryppyni on siis kummastelun jäki otsalla. Ihmettelevä, epäluuloinen viiva, ehkä jopa arvosteleva. 

Nauroin ja katsoin miten iho silloin taipuu. Rypyt asettuivat silmäkulmiin, nenän varteen ja suupieliin. Nenään ne ilmestyvät tosin vain silloin kun nauran oikein makeasti. Vakavoiduin ja katsoin tarkkaan, mutta nämä rypyt eivät jääneet vielä näkyviin. Hitsi! Olen ollut luottavainen, että ilo ja nauru ovat määrittelevät piirteeni ja niiden jäljet myös piirtyisivät ensimmäisenä iholleni. 

Nauran paljon, hassuttelen enemmän. Mutta kun tarkkaan katson peiliin, ryppy kertoo todenmukaista tarinaa kurtistelevista kasvoista.

Luen aamuisin uutiset kahvin kanssa. Trump uhkailee kokonaisen sivilisaation tuhoamisella. Kurtistus. Siis sotarikoksella? Kongressi ei kokoonnu siirtämään tällaista tyyppiä pois vallasta ja ydinasenappien läheltä. Toinen kurtistus. Muutamaa päivää myöhemmin Trump haukkuu omia kuuluisimpia tukijoitaan. Kolmas. Ahaa, heistä bensan hinta on liian kallista ja he ovat kääntyneet maga-vastaisiksi. Neljäs, miksi vasta tässä menee joku raja?

Ystävä laittaa viestiä olleensa huonoilla treffeillä edellisenä iltana. Kurtistus. Lähditkö pois? Koira yskii. Kurtistus. Mikäs nyt tuli? Karvapallo kiinni kurkussa? Heh, senkin kissa. Opiskelen, aihe on vaikea. En tajua. Kurtistelen luvun loppuun asti. Radiosta soi kappale jonka mukana osaan laulaa, mutta en saa päähäni kuka sen laulaa. Kurtistus. Aerosmith? 

Avaruuslennolta julkaistaan kuva maasta, jossa näkyy revontulia. Nyt myös pieni ihastunut itku, mutta samalla ihmetys, hämmästys ja kurtistus. Miten voi olla näin tarkka ja kaunis kuva? Miten edes avaruusmatkailu voi olla mahdollista? Miten on mahdollista että yhteys maan ja aluksen välillä on näin saumaton, että kuvat ovat meillä maassa jo nyt? Kurtistus.

Uteliaisuutta ja ihmettelyä, hiukan paheksuntaa joka päivä ja koko ajan. Asiallista ja oikein. Enää ei tarvitse kertoa että olen tällainen, näkeehän sen jo naamastakin.