Aamulehti julkaisi 10.4. mielipidekirjoitukseni järjestyksenvalvojien toiminnasta Tappara-Ilves ottelussa 2.4.
Teksti on herättänyt ilahduttavan paljon keskustelua. Jutussa on jo lukuisia kommentteja ja olen nähnyt sitä jaettavan jääkiekkoon keskittyvillä keskustelupalstoilla. Saamani palaute on ollut toisaalta näkökulmaa kiittävää ja kehuvaa, osa on ihmetellyt miten juttuni on voitu edes julkaista Aamulehdessä, jonka muuan kommentoija mielsi niin tapparahenkiseksi lehdeksi, että tällainen näkökulma rikkoo jo lehden linjaa. Toisaalta minua on kutsuttu tietämättömäksi ja mielenipahoittajaksi. Juttua on myös luettu väärin ja osa kommenteista on ollut ohi aiheen.
Tekstini pääviesti oli, että turvallisen tapahtuman järjestäminen edellyttää tilannetajua sekä aitoa pyrkimystä rauhanomaiseen ratkaisuun. Kyseenalaistin ratkaisun sijoittaa Ilveksen kannattajat Tapparan molemmissa pudotuspelisarjan kotipeleissä alakatsomoon, ottaen huomioon että lippukiista jatkuu jo toista vuotta. Se, mikä tekstin taakse piiloutuu, on omat epäilykseni siitä, miksi näin ei ole toimittu. Vaikka kysyn miksi, minulla on kyllä aavistus vastauksesta: yläparven istumapaikoista saa huomattavasti enemmän rahaa myytynä yksittäisille katsojalle.
Toin lisäksi esiin näkemykseni siitä, että kannattajat ja järjestyksenvalvojat ovat kaksi ryhmää, joiden jäsenet eivät ole tasavertaisia keskenään: toiset ovat satunnaisesti muodostunut joukko kannattajia – toiset ovat voimankäyttöön oikeutettuja, tapahtumajärjestäjän erikseen valtuuttamaa henkilöstöä. Järjestyksenvalvojien toiminnan tulisi ensisijaisesti ennaltaehkäistä konflikteja, nyt nähty kannattajakatsomoon syöksyminen lippuja takavarikoimaan näytti pikemminkin provosoivalta.
Tekstini tavoite oli nostaa esiin se, että turvallisuutta on mahdollista rakentaa organisaatiotasolta huolellisella suunnittelulla ja tilannetajulla. Tahdoin tuoda esiin jääkiekkomaailmassa säännöllisesti varjoon jäävän näkökulman, jossa peräänkuulutetaan järjestäjän vastuuta ennaltaehkäistä kannattajatoiminnan lieveilmiöitä. Tässä on mielestäni aihiota laajempaankin keskusteluun urheilun mahdollisuuksista vaikuttaa.
Jääkiekon parissa viihtymään ja sen kautta elämään hakeutuu ihmisiä kaikista yhteiskunnan ryhmistä. Myös niistä, joilla on korkea syrjäytymisvaara tai riski ajautua elämässään syystä tai toisesta, yhdellä jos toisella elämän osa-alueella, kurjuuteen. Liigalla olisi erinomaiset puitteet löytää nämä ihmiset, tutustua heihin ja rakentaa yhteisöllisyyttä paitsi oman joukkueen, myös koko jääkiekkoyhteisön kesken. Liigajoukkueilla olisi mahdollisuus tuoda sosiaalityö tai vaikka psykologipalvelut sellaisten ihmisten ulottuville, jotka niitä saattaisivat tarvita, mutta jotka herkästi valuvat yhteiskunnan seulan lävitse yksinäisyyteen. Liiga pystyisi ennaltaehkäisemään häiriöitä siis mahdollisesti jo vieläkin paljon varhaisemmassa vaiheessa kuin mitä tekstissäni tuon esiin.
Ajattelin, että juttu saattaisi herättää mielenkiintoa. Paikalliskamppailu on asetelmana niin herkullinen, että keskustelu myös pelin ulkopuolelta jaksaa kiinnostaa. Toivon, että myös Ilveksen ja Tapparan organisaatioissa on löydetty kirjoituksen äärelle. Silloin tekstillä olisi suurin vaikutus. Näillä kahdella joukkueella on niin vahva asema suomalaisen jääkiekon kentällä, että jos he päättäisivät ryhtyä toimeen ennaltaehkäisevän toiminnan saralla olisi sillä jo huomattava vaikutus. Toisaalta silloin tulisi priorisoida pitkäjänteisyys ja turvallisuus, ei lipputuloja tai esteetöntä näkyvyyttä jäälle hinnalla millä hyvänsä.
Aallonharjalla 